nimittäin askartelu. Saatiin Skräpteekin Miian kanssa tänne Hämeenlinnaan vieraaksi neljä lahjakasta skräppääjää pääkaupunkiseudulta (Ciili, [vielä toistaiseksi] blogiton Miia, Elina ja Xing) joiden kanssa vietettiin lämmin ja tuotelias iltapäivä skräppäämällä Skräpteekissä. Kiitos vielä teille kaikille seurasta ja tiedoksi, että kannatti odottaa anopin sapuskoita :)

Koetin tällä kertaa kasailla mukaan sellaisia puolipakkeja, eli että olisin ainakin jotakin yhteensopivia papereita ja jotakin sivuideaa jo vähän käynyt miellessäni läpi. Se kyllä innosti ihan uudellalailla skräppäämään, ei melkein malttanut odottaa, että pääsee alkamaan.

Yhden sivun sain kokonaan valmiiksi, ja tämän sinisen hyvin alkuun. Tästä tuli mun tämän session suosikkini, minulle erikoisesta värivalinnasta huolimatta. Tuo tulostuksessa epäonnistunut kuvakin muodostui alun harmistuksen jälkeen sellaiseksi, mitä olisi voinut käyttää vaikka missä aiheessa. Kirjansivuilla päällystetyt tähdet on käsitelty Crackle Accentilla, mutta en onnistunut niitä kuvaamaan mitenkään hyvin.

Tarinnoinnissa manailen sitä, kun luotan ihmisiin liian helposti ja mua on sen takia hirmun helppo huijata. Täytyisi olla enemmän epäileväinen, ja varmaan takaiskujen jälkeen näin tulee tapahtumaankin.

Mua vaan jaksaa aina ihmetyttää (vaikka toisaalta ymmärränkin) miesten autoinnostus. Siitä kertoo tämä yksinkertaisempi sivu. Mä oon kyllä oppinut sellaisia asioita autoista, joita en olis ikinä kuvitellut oppivani.. ja se on oikeastaan jopa ihan hauskaakin. Tarinoinnin jouduin kirjoittaamaan kaksikertaa, koska tämä Timpan paperi imi mustan kynän musteen sisäänsä kuin sieni!! Ja myös leimasinmusteen näköjään, nimittäin nuo lainausmerkit on leimattu, ja olivat kyllä aluksi paljon tummempia.

Näiden mustien thickersien kanssa voisin melkein ryhtyä jo jämäkirjainten hyötykäyttöön, mutta aina sieltä vielä jonkun sanan saa kasattua mielikuvituksella :) Mutta yksi idea on jo mielessä jämien varalle kun sen aika tulee.

Tämä viimeinen oli se ainut kokonaan tapaamisessa valmistunut sivu. Tämä oli sellainen "tee vaan, älä ajattele"- sivu, ja oli kyllä vapauttavaa tehdä taas sellainen sivu. Sivun taka-ajatuksena oli oikeastaan päästä eroon näistä tekstitarroista, jotka on pyörinyt mun tarralaatikossa jo piiiiitkään. Tuo kuvan takan oleva paperi on mummun tavaroista pelastetusta postimerkkikansiosta repäisty.