Jos osaisin, liittäisin tähän niin ison hymiön kun vaan on.

Oltiin eilen Mammuliinin kanssa katsomassa serkun perheen uutukaista "Timo-vauvaa" (näin siis isosiskonsa häntä kutsui, kun oli vielä äitinsä masussa). Otin tällä reissulla jo muutaman kuvan pikkuherrasta (jolle siis aiemmin tekemäni kortti myös meni eilen kukkien kera), ja ajateltiin J:n kanssa, että olisi kiva viedä jotain mennessään kun tänään menimme yhdessä pikkuista katsomaan. Onneksi lähellä asuvilla vanhemmilla on hyvä väriprintteri, niin sain ihan uudesta ihanuudesta kuvan ostamiimme kehyksiin, vaikka kaverilla on ikää vasta 3 päivää! Uutukaisen vanhemmat epäilivät että meillä on käytössämme jotain edistynyttä sateliittitekniikkaa kun näin nopeita oltiin. Eihän me tietenkään mitään tunnustettu...

Tiettynä sitä oli vähän pakko itse tuunata, ei ihan suoraan kaupan hyllystä voi mitään viedä. Takana Priman pikkiriikkinen kukka ja Narrelta saatu ihqu dimangi.

Ja lahjalaatikko kruunaa koko jutun, siinä myös Priman ihanaisia kukkia niiteillä kiinnitettyinä. Se on päällystetty lahjapaperilla mielestäni yllättävän onnistuneesta, saattoi olla että tuli hieman kiire =). Sydämet on pikkuherralle ja ISOsiskolle, ettei sisko tule hirmuisen kateelliseksi kun veikka vaan saa huomiota ja lahjoja.

Niin, ja siis kaikki tämä tapahtui ennen sitä ihmeellistä ja ihanaa asiaa, kun meitä J:n kanssa pyydettiin tämän herra suloisuuden kummeiksi. Olin J:lle kotona kyllä puhunut, kuinka ihanaa olisi jos meistä tulisi "timo-vauvan" kummeja. Tottakai suostuimme ja ollaan molemmat ihan mielettömän innoissamme, mä jopa hieman itkin sairaalassa, mutta se on aika normaalia mulle, kuten kaikki mut tuntevat tietää, oon melkoisen herkkis tarvittaessa :)

Aivan mahtavaa, tuntuu tosi ihanalta ja saatatte arvata mistä seuraa sräppisivuja kunhan saan taas tilattua kuvia. Huomenna pitäisi laatikkoon pätkähtää edelliset tilaamani, tiedän kyllä mitä puuhaan huomenna (vaikkei niitä ihania kirjaimia ole vielä tullutkaan kun eräs nettikauppa lomaili 5.8 saakka...).

Vaikkei herra ole minun ensimmäinen kummilapsi, niin silti oon ihan tulessa tästä kunniasta. Ja ehkä siitäkin, että ollaan J:n kanssa ekaa kertaa jotain yhdessä, siis talon oston ja avoliiton lisäksi. Mut et meidät on niinsanotusti tunnustettu, vähän niinku joku valtio. Jep jep, oon outo :)