Kun luin Lauran haastan sinut... blogin ensimmäisen haasteen, tiesin heti, että oma pärstähän se pääsee tässä haasteessa esille. Mua saa kuvata ihan olan takaa, jos meinaa saada edes muutaman onnistuneen otoksen. Onneksi nykyään eletään digiaikaa siinä mielessä,  että mustakin on mahdollista saada hyviä kuvia, kun vaan räpsii, räpsii ja räpsii.

Mä oon tullu siihen tulokseen, että osittain tän "ilmeilyn" syynä on se, etten ole hetkeäkään hiljaa. Jos vaan keskittyisin olemaan hiljaa ja hymyilemään, saattaisi onnistuneita otoksia löytyä enemmän. Ei vaan taida olla mun juttu tuo hiljaisuus :)