Heipä hei taas. Aloitetaan askarteluilla pahaa enteilevästä otsikosta huolimatta. Kummipojan siskolle tuli viikonloppuna 4 vuotta mittariin, pientä hurjapäätä käytiin onnittelemassa tällaisen kortin kera. Tein taas suosikkini pop-up kortin, tää on hauska malli niin aikuisista kuin lapsistakin. Anyaa taas kehiin, kun kerran oli mahdollisuus.

Nimen kirjaimet on ensin värjätty samalla promarkerilla kuin Anyan mekkokin (vaikka siitä tuli melko erivärinen) ja sitten vielä glossy accentilla päälle. Varmaan ekaa kertaa ikinä, jaksoin odottaa, että glossy kuivuu, ennen kuvan ottamista :)

***   ***   ***

Oli kovin kivaa askarrella pitkästä aikaa, mutta seuraukset ei sitten olleetkaan niin mukavat. Mulla on ollut ainakin sen pari vuotta ongelmia niskojen/selän/hartoiden/kaulan lihasten kanssa (J sanoo, että lihaksettomien lihasten:)), ja se on aiheuttanut särkyjä, huimaamista, käsien puutumista, hengenahdistusta ja vaikka mitä epämukavaa oiretta matkan varrella. Työskentelelen päivittäin konttorissa näyttöpäättellä, eikä se yhdistettynä askarteluharrastukseen varsinaisesti ole asiaa helpottanut. Lääkärissä olen saanut ravata ihan kiitettävän paljon, koska osa oireista on ollut ainakin musta aika pelottavia.

Tämän sunnuntaisen session jälkeen mukaan tuli ihan uusi oire, molempia käsiä pisteli (niissä meni muurahaisia, jos joku ymmärtää tästä paremmin) hetkittäin, mutta jatkuvasti. Painelin samantien sauvakävelylle (suosittelen), mutta taikaiskusta pistely ei hävinnyt. Päätin, että aamulla raahaudun työpaikan kuntosalille soutamaan (SUOSITTELEN). Sekään ei kuitenkaan ihmeparantumista tarjonnut, vaan soitin terkkarille ns. perinteisen maanantai puhelun, ja pääsin onneksi heti lääkärille. Vihdoin hän suostui kirjoittamaan mulle lähetteen fysikaaliseen hoitoon (vaikka olin kyllä käynyt torstaina työpaikkafysioterapeutilla näyttäytymässä, mikä ei auttanut yhtään) ja onnistuin saamaan vielä samalle päivälle peruutusajan.

Tämä fysioterapeutti huomasi samantien, että mm. koko mun selkäranka on ihan jumissa, selän nikamissa ei ollut ollenkaan liikkuvuutta ja mun kädet puutuivat jo ennen kun niiden testaaminen oikeastaan alkoikaan. Käsistä myös hävisi pulssi kun ne nosti ylös (kiva). Mä muistan vaan ajatelleeni, kuinka onnellinen olen kun pääsin vihdoin ihan oikeaan hoitoon. Ja päätin, että en enää koskaan ikinä milloinkaan päästä itseäni näin pahaan kuntoon. Joten nyt on jokapäiväisessä ohjelmassa askartelun sijaan sauvakävelylenkki ja 15 min soutulaitteella seilaus. Eilen kävin jopa uimassa (en ole varmaan 15 vuoteen käynyt uimahallissa, oli vähän muuttunut..)! Laihtumaan tässä ei kuitenkaan pääse, sillä pitäähän käsillä olla jotakin tekemistä, ja syöminen on ollut aika mukava vaihtoehto askartelulle. Fysikaalinen hoito jatkuu ainakin 10 kertaa ja mä todella toivon, että olisin kunnossa Ikaalisten aikaan. Maksoinhan tänään laskunkin. Olis vähän inhottavaa vain katsella kun te muut askartelette.

Joten pitäkäähän itsestänne huolta! Usein se omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen jää muun perheen jalkoihin meillä naisilla, joten muistakaan, jos te ette voi hyvin, ei voi muutkaan teidän ympärillä!

Ja meinaan ottaa kävelysauvat Ikaalisiin mukaan, ja käydä kuntosalilla siellä, kun siihen on kerran mahdollisuus!